Osalle ihmisistä tulee syystä tai toisesta eteen vaihe, jolloin omasta kämpästä joutuu luopumaan, ja on muutettava määrittelemättömäksi hetkeksi takaisin porukoille. Meikäläisellä se vaihe on nyt. Kuten aiemmin oli puhetta, siirryin Espooseen kouluun, joten Mikkelistä käsin opiskeleminen ei ois tullu kyseeseen ihan heti:D Ja koska noita kämppiä ei ihan tosta noin vaan putkahtele tarjolle, joudun nyt tän kuukauden asustelemaan vanhempien luona. Enää vajaa pari viikkoa tosin jäljellä, mutta alkaa tää olemaan jo aika ahdistavaa.
Ei siinä, oon todella kiitollinen siitä että saan asua täällä, ja oishan tää taloudellisestikin mulle aika kannattavaa pidemmän päälle. Muttamutta, kun sitä on tottunut omaan seuraansa, omaan tilaan ja omiin elintapoihinsa, on yllättävän vaikeeta sopeutua toisten elämäntyyliin, vaikka mäkin oon asunut tässä taloudessa 19-vuotiaaksi asti (sekin kyllä alkoi tuntumaan loppuvaiheessa liian pitkältä ajalta). Tuntuu että tää aika on vaan tällanen välivaihe, junnaamista paikallaan sitä oman elämän alkamista odotellessa. Ihan kuin olis taantunut takaisin siksi muutaman vuoden takaiseksi Iinaksi, joksi en kyllä välttämättä välittäisi muuttua.
Joo no naama ei ehkä ihan kuvasta tämän hetkisiä fiiliksiä.
Lisäksi mua ahdistaa älyttömästi kaikki muuttoon liittyvät asioiden hoitamiset. Vihaan just tätä papereiden pyörittelyä ja soittelua millon sähköyhtiölle, Kelaan tai minnelie. Varsinkin kun ne kaikki hommat pitää hoitaa lyhyessä ajassa. Joojoo, tiedän ettei noi oo mitään ylitsepääsemättömiä hommia, mutta oon kai sitten jonkinlainen hedonisti, ku aina pitäis vaan olla mukavaa ja asenne on muutenkin aika ajoin sellanen asiat kyllä hoituu itsestään- tyyppinen:D Mutta kuitenkin mua vastaavasti ahdistaa että mulla on vaan kolmena päivänä koulua=liikaa vapaa-aikaa (ja varsinkin tässä asumistilanteessa siitä vapaa-ajasta en osaa oikein nauttia)?:D
Hmm, toisaalta ihan hyvä että oksensin nää kaikki asiat ulos mun päästäni, koska nää "ongelmat" alko vaikuttaa yhtäkkiä aika mitättömiltä.. Plus se, että tiiän tän kaiken olevan ohi parin viikon päästä! Sitten on taas ihanaa tulla käymään lapsuudenkodissa, tietysti aina silloin kun itseä huvittaa:P
2 kommenttia:
Oh, tuo tilanne on kyllä varmasti kovin turhauttava :( ei mikään maailman vakavin kuitenkaan, eiköhän tuosta selviä taas kohti uusia haasteita! ;) Tsemppiä sulle! Kyllähän tuo koulun vähyys avaa taas uuden mahdollisuuden - voit työskennellä vaikkapa jossain kivassa putiikissa pääkaupunkiseudulla ... :)
Tosi kivaa että olet alkanut päivittelemään taas blogia! :)
Anonyymi: Joo mä oon sellanen stressaaja, että panikoin pienistäkin asioista. Onneks kirjotin tänään listan kaikista hoidettavista jutuista, niin vähän helpotti!
Ja oon itse asiassa menossa huomenna työhaastatteluun, pääseepi sitten toivottavasti hyödyntämään sitä vapaa-aikaa:P
Lähetä kommentti